Voi kun vielä tän kaiken ymmärtäis

Tänään oli vuorossa rikkinäisten akkunoiden peittämistä muovilla. Onneksi oli vain pari akkunaa rikki, mutta kyllä niissäkin meni aikaa ku ne oli yläkerran akkunat ja tuli todettua niitä peittäessä, että aika korkee tölli on (korkeenpaikan kammo). Onneks iskä ei kammoa korkeita paikkoja ja roikku ulkopuolla ku apina konsanaan. Yläkerrassa myös totesimme että vau mitkä maisemat, ei ihan joka plikalla ole maisemia kylän yli niin että ei kukaan näe minua. Yläkerran ikkunasta tulee tulevaisuudessa mitä rauhallisin maisema ja saa omasta ikkunasta kattella ku hirvet ja peurat käyskentelee pellolla. Vielä kun mä käsittäisin että mä oikeasti omistan tuon ihanuuden vaikka ei kaikki näekkään silmissä sitä mitä mä näen.

Viikonloppuna tuli aikast paljon kerättyä roinaa eli sanomalehtiä, seuroja, käsityölehtiä ym kerättyä jätesäkkeihin, että vähän löyty lattiaakin. Tänään saatiin siivottua suurin osa alakerran irtoroinasta säkkeihin, että on helppoa sitten perjantaina vain kantaa ne jätelavalle. Duunia piisaa, mutta mun talosta tulee mahtava, kerrassaan upea =)

Tarvii vielä tätä blogi touhua vähän opetella ku en osaa laittaa kuvia tähän tekstin kanssa samaan vaan ne menee jonnekkin galleriaan…juuh, olen tosi kömpelö koneiden kanssa ja tää on elämäni eka blogi =)

 

Nyt se on totta!!!

Nyt se on sitten todellakin totta, minä omistan omakotitalon keskeltä mettää. Maisemat ovat hyvin tutut, vaikkakin olen ollut poissa monen monta vuotta. Nyt palaan takaisin kotikonnuille, juuh ja vanhempien lähelle =)
Aluksi asustan vielä kaupungissa ja vapaa-aikani tulen viettämään “uudella” pirtilläni ja sitten kun on kaupungin asunto myyty, muutan väliaikaisesti kissani kanssa vanhempien luokse. Tarkoituksena olisi, että pääsisin ensi keväänä muuttamaan osaan taloa ja sitten jossain vaiheessa koko taloon tai ainakin eka alakertaan.
Kerrotaan pirtistä sen verran, että lapsena olen siellä kirmannut ja siellä minut on naapurin mummo opettanut lypsämään käsin lehmiä. Nyt talo on ollut n.10 vuotta ilman asukkia eli kylmiltään ja taloon ei tule vettä sisälle, mutta sähkö sentään tulee.
Tarkoitus olisi nyt sitten koittaa opetella pitämään blogia ja samalla kannustaa kanssasisaria toteuttamaan unelmat. Minun unelma on ollut tämä talo, jota en koskaan uskonut saavani, mutta nyt se on mun. Remontti on suuri, mutta eiköhän sekin ku remonttiheppuina on oma iskä, äite, minä ja ylitarkastaja Hero (vanhempien koira, joka tutkii kaikki nurkat). Haluan myös kuvien avulla kertoa, että kaikki on mahdollista kunhan on valmis antamaan itsestään. Minä, sinkku 35-vuotias nainen alan korjaamaan ikivanhaa pirttiä itselleni ja kissalleni kodiksi =)